Maagisessa kesäkisassa piti tehdä ja julkaista meemi. Tuli kehiteltyä aika monta, tässä niistä kaksi, jotka juuri nyt tuntui kaikista vaihtoehdoista osuvimmilta omiin fiiliksiin. 😁
Kuvat kuvapankkikuvia.
Remote
Jenni
@jennijii@mementomori.social
mastodon 4.8.0-alpha.3+mementomods-2026-09-15Helsinkiläinen milleniaali.
Kirjoittaja.
Innokas lukija, musafiilistelijä ja leffadiggari.
Muita kiinnostavia juttuja: valokuvaus, palapelit, piirtäminen, murteet, kielet, ysäri, avaruus, taikuus, kimaltavat ja pimeässä hohtavat asiat. 😁
194 Followers
160 Following
50 Posts
Joined February 05, 2025
StoryGraph:
Kotisivu:
Maagisen kesäkisan aikana luin viisi eri filosofin teosta. Aloitin tehtävän purkamisen katselemalla kirjaston filosofia-hyllyä ja sieltä valitsin ohkasimman. 😄
Martin Heideggerin Mitä on metafysiikka? -kirja oli kiinnostavaa luettavaa. Se hämmensi ja aktivoi aivoja sopivasti ja muistutti siitä, miksi jo lukiossa tykkäsin filosofiasta oppiaineena tosi paljon. Mua harmitti tosissaan, kun oli vain yksi pakollinen kurssi ja en saanut mihinkään väliin mahtumaan vapaaehtoisia jatkokursseja. Muistaakseni priorisoin musiikkia ja kuvista, mitä en tietenkään kadu. 😁 Jotain myös osoittaa teiniminän motivoituneisuudesta, että filsasta sain ysin, ekasta ja myös vikaksi jääneestä pitkän matikan kurssista vitosen. 😅 Motivaatiota kyllä auttoi se, että filosofiassa oli mun mielestä selkeämpi logiikka kuin matskussa ja se vastausten pohtiminen oli palkitsevampaa. 😄 Matikassa kun oli liian usein mitähän hittoa -fiilis.
Pidän vastaavanlaisissa filosofian teoksissa siitä, miten kysytään toisaalta hyvinkin yksinkertaisia asioita, mutta kun oikeasti alkaa perehtyä vaikka olemisen kysymykseen, ei se olekaan yksiselitteistä. Pitää myös olla tietyllä tavalla sopivassa mielentilassa, että jaksaa antautua näiden ajatusten ja pohdintojen vietäväksi. Koska aina ei todellakaan ole mielenkiintoa/jaksamista pohtia syntyjä syviä. 😄
Muiksi kirjoiksi valitsin reilusti vanhempaa ja tuoreempaa, koska halusin myös lukea muita kuin itselle tuttuja filosofeja. Niistä tulee sitten omat julkaisut.
#filosofia #martinheidegger #kirjafedi #kirjallisuus #kirjamastodon
Lähtökohtaisesti luotan siihen, että leffa kolahtaa muhun, jos näyttelijäkaartiin kuuluu Helen Mirren ja Julie Walters. Kalenteritytöt todisti, että asia on edelleen näin. Totta kai muutkin näyttelijät hoitivat tonttinsa, mutta erityisesti Walters on mulle semmoinen, jonka jokaista elettä on pakko seurata. Ja no, on kyllä Mirrenkin. 😄
Muistaakseni yritin leffaa joskus leffateatteriesitysten jälkeen katsoa eli ehkä vuonna 2004/2005, mutta en päässyt alkua pidemmälle. Nyt puolestaan hekottelin useampaan kertaan ääneen ja liikutuin lopun äärellä. Ja mietin myös, että vitsi, miten tykkään näistä näyttelijöistä.
Oikein viihdyttävä ja onnistunut leffa kaikin puolin. Tärkeä sanoma, hyvää huumoria ja tarina eteni jouhevasti tarjoten sopivasti käänteitä.
Ja hekottelen tällä edelleen "bun toucher" (pullan koskettelija) -nimitykselle, joka sanottiin "motherfucker" -tyypisellä äänensävyllä. 😄
Ai niin, ja tää sopi myös Maagisen kesäkisan tositarinaan pohjautuvaksi leffaksi.
Steamissa sai heinäkuussa Tell Me Why -pelin ekan osion ilmaiseksi. Tekijä (Dontnod) on sama kuin Vampyrissä, joten päätin testata.
Plussaa
* Pelin ideasta, tarinasta ja yliluonnollisista jutuista.
* Visuaalisesta ilmeestä maisemissa, taloissa ja eritoten siinä, miten muistot tuotiin nykyhetkessä esille.
* Piristävän erilaisista päähenkilöistä, eli kaksosista, joista toinen on transmies. Hahmot ja tarina oli siinäkin mielessä onnistuneet, että kuten hyvissä kirjoissa, tässäkin tunsin sympatiaa kaksosia (etenkin Tyleria) kohtaan ja toivoin, että he saavat sen rauhan elämäänsä, jota kaipaavat.
* Mahdollisuudesta valinnoillaan vaikuttaa pelin kulkuun.
* Ekan osion lopun yhteenvedosta, jossa selvisi, millaisia valintoja muut pelaajat olivat tehneet.
Miinusta siitä, että noita juonen suunnan muutoskohtia tuli mun makuun liian vähän ja ylipäätään tekemistä ainakaan tässä ekassa osiossa ei oikein ollut. Tuntui, että olisin katsonut leffaa (joskin kiinnostavaa sellaista) pelin pelaamisen sijaan. Mä kaipaan kuitenkin enemmän tekemistä, joten siksi päätin olla ostamatta seuraavia osioita. Turhauttaa kyllä jättää tarina kesken, joten varmaan jossain vaiheessa pelaan pelin loppuun, mutta tällä hetkellä tuntuu, että katson leffat mieluiten leffana ja siirryn pelaamaan jotain muuta.
Harmi, että vain noin 17 miljardia. Mutta alku se on sekin. Seuraavaa kannetta vaan perään. 😁
Mun oli tarkoitus tehdä juhannusviikonlopuksi mustikkasimaa, mutta en vaan jaksanut aloittaa ajoissa.
Perjantaina töiden jälkeen klo 22 keksin, että jos laittaisi sittenkin simat tulille, että vaikkei juhannussimaa saakaan, niin juhannusviikon jälkeistä ainaski.
Näköjään se, että kämpässä on +25C, mahdollistaa sen, että käymisprosessi valmistuu kahdessa vuorokaudessa. Oli meinaan tänään parin tunnin kävelylenkin aikana nousseet rusinat pintaan. 😅
Ja on taas yksi kesäkisapiste saatu meidän joukkueelle.😊
P.S. Kivat vaan Fingerporille juhannussima-sanan pilaamisesta. 😅
Maaginen kesäkisa on mun osalta taputeltu, mutta ehkä jotkut innokkaimmat menee vielä ennen keskiyötä hakemaan vikat pisteet karaokebaarista. 😄 Vähän sain aikaan loppukiriäkin, mutta tänään keskityin vain ja ainoastaan editoimaan Kesä-tarinaani. Joka alkaa olla viittä vaille valmis.
Kesäkisan aikana tuli tehtyä kaikkea kivaa, vaikka vähän jäi harmittamaan muutamat ruksimatta jääneet kohdat. Päätin, että ainakin ne viisi podcast-jaksoa ja loput 25 runosta (kisan aikana ehdin kirjoittaa 12) teen kisan loppumisesta huolimatta valmiiksi.
Blogiin kirjoittelen sitten yhteenvetoa myöhemmin.
Kiitos kaikille järjestävän osapuolille!🌸
Ensi kesän kisaa odotellessa. 😄
Olen heitellyt mehumaijaan viimeisillään olevia viinimarjoja ja pari testierää omenoista.
Tähän mennessä olen keitellyt:
Sekamehua puna- ja mustaherukoista
Sekamehua puna- ja viherherukoista, jossa mukana minttua
Karviaismehua
Omenamehua, jossa lisänä minttua
Pelkkää omenamehua toisesta lajikkeesta, josta ei tullut kuin muutama hikinen desi, joten tein pehmenneistä omenoista hilloa.
Näillä saa kesäkisan vaikean tehtävän kuitattua (tee viittä mehua mehumaijalla), mutta jotain muutakin varmasti vielä keittelen ennen loman loppua. Marja-aronia ei ole vielä kypsä, mutta se on jo merkattu jonoon seuraavaksi. 😁
Kaksi naapuria oli ripustanut pimeän ajan valot parvekkeelle. Onko lähtölaskenta kohti talvea siis alkanut? 😂
Replying to
@magdalenahai@mstdn.social @hannamorre@mementomori.social Sama. Nimenomaan se fiktiivinen hahmo on vetävämpi/jopa kuumempikin kuin näyttelijä. Joskus on käynyt niinkin, että en jonkun näyttelijän muita leffoja/sarjoja ole voinut katsoa, koska se pilaisi illuusion siitä ns. alkuperäisestä ihastuksesta.
Muutamiin omiin hahmoihin olen niin ikään tykästynyt vähän enemmän kuin toisiin, ja miettinyt jopa että miten sitä pitäisi tulkita, kun omiin luomuksiinsa ihastuu. 😂
Pätee muuten tuo hahmoihastus mulla myös tiettyihin tietokonepelihahmoihin. 😅 Niissäkään mua ei kiinnosta se hahmon ääninäyttelijä vaan se fiktiivinen luomus.
Onneksi olen säästänyt jotain lapsuusajan leluja ja tilpehöörejä. Nyt nimittäin onnistui toteuttaa jokin asia, mitä olen tehnyt viimeksi lapsena (Maagisen kesäkisan tehtävä). Koetin leikkiä erään vakio-Playmobil-leikkini, jossa oli tietty lähtöasetelma ja fiiliksen mukaan vaihtuvia sivujuonia.
Vähän kömpelöksi meni toteutus, mutta olipas vaan hauskaa näperrellä näitä tyyppejä ja muistella vanhoja leikkejä. 😁
Poliisisetin ostin aikoinaan viikkorahoista säästetyillä rahoilla ja tuo nainen vaaleanpunaisessa mekossa oli muistaakseni kirppislöytö.
Suomi on maailmanmestari!!!! Anteeksi naapurit, että huusin. Ymmärrätte kuitenkin varmaan. 😂 #mmkisat #jääkiekko
Aattelin fantasiatarinaprojektissani kääntää muutamia länsimaisia symboleita uuteen merkitykseen. Ja tätä miettiessäni tuli heti mieleen yksi dialogipätkä.
Se on joka kerta yhtä hauskaa ja kiinnostavaa, miten jostain yksittäisestä ajatuksesta syntyy dialogia ja vielä niin, että kuulee heti sen äänensävynkin, millä asioista keskustellaan. Tämän tarinan ideoinnissa on jo muutamaan otteeseen käynyt näin. Tavallaan siis hahmot alkaa muotoutua kuin itsestään ennen kuin niistä on mitään hahmoprofiiliakaan ehtinyt laatia.
Että ainakin kirjoittajana päänsisäisiä ääniä täytyy ja kannattaa kuunnella vähän tarkemmin. 😅
Luin selkomukautuksen Minna Lindgrenin Ehtoolehdon pakolaisista. Selkomukautuksen on laatinut Anniina Salin.
Tällä kirjalla ruksin yhden kohdan Maagisen kesäkisan lukubingosta.
Siitä on aikaa, kun olen selkokirjan lukenut. Kauan. Tavallaan siis uusi kokemus. Oli oikeasti aika kiva lukea pelkistetty tarina, jonka sai nopeasti päätökseen ja josta silti sai hyvän kuvan hahmojen persoonista ja juonenkäänteistä. Huumoriakin mahtui lyhyeen kirjaan sopivassa suhteessa.
Tarinassa tykkäsin eläkeikäisistä hahmoista ja heidän keskinäisistä suhteistaan. Hakaniemi tapahtumapaikkana puolestaan oli yksi syy, miksi kirjan kirjaston hyllystä valikoin.
Vaikka kirjasta jäi kaikin puolin hyvä fiilis, niin lukemisen taustalla ikävästi silti kolkutteli huoli selkokirjallisuusvalikoiman tulevaisuusnäkymistä kaikkien leikkausten keskellä.
Hankin Vampyr-pelin ehkä pari kuukautta sitten, mutta vasta hiljattain aloin pelata sitä. Sen pitäisi korkeimmalla vaikeusasteella kestää yli 30 tuntia, eli saisi samalla ruksittua yhden kesäkisan tehtävänkin.
Fiksu ihminen olisi harjoitellut pelaamista helpoimmalla tasolla, eikä hypännyt suoraan syvään päätyyn. Tavallaan ois kiva olla semmoinen fiksu ihminen. 😅
Yhden kovemman välivastustajan (William Bishopin) eliminoimisessa meinasi kyllä toivo ja usko loppua. Katsoin jo huijauskoodejakin, mutta ne olisi vaatineet maksullisen modin, joten ei tullut apua sitäkään kautta. 😅 Päätin sitten kokeilla vielä yhden kerran ennen luovuttamista ja siirtymistä helpompaan tasoon. Mutta kappas: sainkin Bishopin hengiltä ja pääsin pelissä seuraavaan vaiheeseen.
Tykkään kovasti pelin grafiikasta ja ääninäyttelijöistä. Tarinakin on tähän mennessä ollut sen verran kiinnostava, että aloitin omaa Helsingin yöstä starttaavaa vampyyrifiilistelytarinaa. Tarkoitus on siis vain fiilistellä, ei tehdä tästä tavoitteellista kässäriprojektia. Ainakin toivon, ettei tämä lähtisi lapasesta, että saisin tärkeämmät projektit joskus kondikseen. 😄
Turhauttaa kieltämättä kuolla koko ajan, kun en vielä hanskaa taistelutaktiikoita ja vastustajatkin tuppaa olemaan välillä tosi sitkeitä pysymään hengissä. Että ois varmaan siitä helpoimmalla tasolla harjoittelusta voinut olla jotain hyötyä... 😅
#pelit #vampyr #peliMastodon
Silloin tällöin törmään sanaan, joka puhuttelee ja jonka haluaisin ujuttaa johonkin tekstiini.
Tässä aamulla tarinaa editoidessa ja etsiessä kahviin liittyviä sanontoja, tuli vastaan "rituratu". Ja ai vitsit, kun onkin kivankuuloinen sana. Johonkin tarinaan tai runoon tää on pakko tunkea. 😁
https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_32134
Myös "rituratujää" on semmoinen, jota voisin alkaa käyttää ihan omassa puheessakin. Jos ei muuten, niin kokeillakseni, kuinka monelle sana on tuttu.😁
https://meankielensanakirja.com/fi/sana/47892
Viimeksi Sanasepästä bongasin sanan "jäkkärä", joka oli mulle siis uusi sana, ja niin hauskasti kielen päällä pyörivä, että oli pakko lisätä se Kesä-tarinaani. Ja olen aika tyytyväinen siitä, miten sen sinne sain, koska se ei ole vain kasvi muiden joukossa vaan jotain muuta. Mikä selviää sitten, kun jossain muodossa tarinan julkaisen. 😁
Suoritin tuossa kesäkisan yhden vaikean tehtävän, eli piti olla viikko ilman somea.
Mulle oikeasti vaikeampi olisi muistaa julkaista someen viikon ajan joka päivä jotain. 😅
Ehkä olisikin pitänyt tuota ehdottaa yhdeksi ensi vuoden tehtäväksi. 🤔 Tosin se ois kyllä varmaan enemmistö huomioiden mennyt sit helppojen tehtävien kategoriaan. 😄
Oon pitkään miettinyt digitaalisen piirtopöydän hankkimista, koska "analogisia" piirtovälineitä ei muka ole tarpeeksi. 😅 Olen siis asettanut itselleni kynänostokiellon siiheksi, että suurin osa on kulutettu loppuun.
Alkoi kuitenkin taustalla nakuttaa ajatus myös siitä, että jos sitä digitaalista piirtämistä oppisi niin hyvin, että ehkä jossain hämärässä tulevaisuudessa voisi tehdä omiin projekteihin kuvituksia. Lähinnä varmaan siis blogiin ja someen. Niinpä nyt sitten ostin piirtopöydän. Siinähän on kynän lisäksi alusta, eli en siis ostanut vain kynää. 😅
Vuoristomaisema oli ekan illan harjoittelun tulos, kun yritin päästä jyvälle, miten kynä liikkuu (on näytötön alusta, eli pitää katsoa läppäriä piirtäessä) ja miten Krita ohjelmana toimii.
Toisena iltana hain Youtubesta helppoja tutoriaaleja, ja yhden avulla syntyi tuo tähtitaivaskuva. Kyllä tässä vielä matkaa on siihen, että oppii tuottamaan mielessä olevia kuvia itsenäisesti, mutta on kivaa alkaa opetella uutta työkalua. 😊
Kesäkisan tehtävä: Kirjoita novelli ja julkaise se jossain netissä. Valkoinen tiilitalo löytyypi sivuiltani. Tavoistani poiketen en jäänyt hinkkaamaan tuota omaan väsymykseen asti ja panin sille nimeksi sen, mikä eka tuli mieleen. Taiteellista nerokkuuttahan tässä ei haettukaan sisällön tai nimen suhteen. 😁
https://jennijukkala.com/novelli-valkoinen-tiilitalo/
Julkaisen myös yhden vaikean tehtävän 25 runoa sivuillani #25runoa häsän alla. Kolme on jo kasassa.
https://jennijukkala.com/tag/25runoa/
Kovasti olen myös yrittänyt suunnitella ja pohdiskella, että onnistuisinko jotenkin haalimaan kasaan tuon 50 000 sanan kässärin. 😅 Idea sille kyllä on, ja jos saisin suunniteltua sisällön huolella, niin sitten tuo olisi tehtävissä. Mutta olisi tässä kaksi kässäriä, jotka pitäisi editoida ja sitten noita elämän muita velvollisuuksia myös. Joten katsotaan. 😅
Aki Ollikaisen Tattarisuon noitapiiri oli mielenkiintoista luettavaa (kuunneltavaa).
Olen ennestään tiennyt Tattarisuon keissistä noin suurinpiirtein ja tietenkin sanonta "jäljet johtavat sylttytehtaalle" on tuttu. Mitään yksityiskohtia tai kunnollista kokonaiskuvaa tapahtumista mulla ei kuitenkaan ole, joten siinä mielessä tämä kirja oli sopiva mulle, ja kattavasti koostettu ilman turhaa jaarittelua.
Monesti kirjan aikana jälleen pohdin, miten monenlaisia ihmisiä onkaan, ja miten kaikkein omituisimmatkin tyypit aina vain onnistuvat löytämään ympärilleen samanhenkisiä, jotka lähtevät mukaan vaikka silpomaan ruumiita ja tulkitsemaan vakavissaan seinille ilmestyviä korkeamman tahon viestejä. Oli myös kiinnostavaa se, miten poliisitutkinta eteni 30-luvulla ja miten jälleen ihmiset tulkitsivat toisten käytöksen epäilyttäväksi ja näin ollen olivat varmoja milloin kenenkin syyllisyydestä epämääräiseen toimintaan.
Kerrottuja tapahtumia kuuntelin siksikin vähän enemmän korvat höröllä, koska niistä valtaosa osui omille huudeille. Tottahan Suur-Kallion alueella on tapahtunut kaikenlaista (ja tapahtuu edelleen), mutta silti aina on yhtä kiinnostavaa miettiä, että niin, mä kävelen samoja katuja kuin nääkin tyypit. Noita-Kallio (eli piirin pääjehu) oli jopa hetkellisesti asunut osoitteessa, joka oli mun aiemmasta kotiosoitteesta seuraava poikkikatu. 🤔😁
Kirjan lopussa on lähdeluettelo, josta jo keräsin listalleni lisää luettavaa. Lukujono kun ei vielä ole riittävän pitkä.😁
#kirjafedi #kirjamastodon #tattarisuonnoitapiiri
Edit. Kirjakuvan taustalla itse ottamani valokuva.
Replying to
@magdalenahai@mstdn.social @saaste@mementomori.social Luin taannoin melko tuoreen kotimaisen kirjailijan kirjan, jossa kohtaukset oli niin lyhyitä, että tuntui kuin olisi selannut jotain pikasomea. Hahmot tuli paikalle ja muutaman replan tai teon jälkeen siiryttiin jo seuraavaan kohtaukseen. Toistuvasti. Tyyli ei ehkä ole kovin yleinen vielä ainakaan (ei ainakaan tule mieleen, että oisin aiemmin kiinnittänyt huomiota), mutta samoin kuin tuo liian kauan hahmon pään sisään jumahtaminen alkaa turhauttaa, niin tuossa tuli samat fiilikset.
Replying to
@saruwine@mementomori.social @sannahirvonen@mastodon.social @PetraSaarnisto@mastodontti.fi Jos en ihan väärin muista, niin jossain Anni Polvan kirjassa oli päähenkilöllä pumpulimekko. (Ehkä useammassakin.)
Sattumaa vai kaksi sielun(väri)sisarta?
Bussissa mun edessä istui vierekkäin kaksi tuntematonta. Toinen oli bussissa, kun mä tulin ja toinen istui tän edellisen viereen pari pysäkkiä mun jälkeen.
Mikä tässä oli kiinnostavaa, niin se, että henkilö A:lla oli keltainen pipo, vihreä kaulaliina ja keltainen takki. Henkilö B:llä oli tasan samat sävyt, mutta vihreä pipo, keltainen kaulaliina ja vihreä takki. Vaatteet oli eri mallisia esim. toisella neulottu pipo ja toisella kangas. En olisi edes kiinnittänyt huomiota, jos toisella olisi ollut kirkkaampaa keltaista tai limenvihreetä, mutta nyt oli niin mainio näkymä täysin samoine sävyineen vastakkaisessa järjestyksessä, että ois voinut ottaa kuvan ja kysyä tyypeiltä, että huomaatteko, mitä yhteistä teillä on. 😅
Ja jos värit olisi olleet ns. yleisempiä talvivaatevärejä, niin ei ois silmä ees pysähtynyt kattelemaan sen pidempään.
Kävin nälkäisenä ja väsyneenä kaupassa. (Kaikkien tietämä resepti huonoille valinnoille.)
Ja ostin vegaanista coleslaw-salaattia, koska se oli -30% ja teki mieli jotain erilaista makua.
En ole vegaani, mutta olen korvannut monia tuotteita vegaanisilla versioilla, eli en siis vierasta niiden tuotteiden makua (joitain poikkeuksia toki on).
En kuitenkaan voi sietää tavallista coleslaw-salaattia, enkä ole sitä muistaakseni ikinä ostanut kotiin. Ja ostan vegaanisistakin semmoisia tuotteita, joita muutenkin söisin.
Maistoin vähän ja totesin syömäkelvottomaksi. Vein rasian töihin, missä meillä on jääkapissa "saa ottaa" -osio. Ja sieltä häviää kaikki about yhdessä kärpäsen aivastuksessa. (Poikkeuksena joulun luumu-mikä-lie-kausimakuinen hedelmäkeitto. 😅)
Mutta eilen viemäni coleslaw oli edelleen koskemattomana tämän päivän työpäivän lopussa. Eli ei ollut menestysresepti tuo muidenkaan mielestä. 😂
Tänään väsymyksestä huolimatta sain hyvin asioita tehtyä. Hyvin harvinaista siis näin ykkösen vapailla.
Vein viimeinkin vintille kassit ja pussukat, jotka on pyörineet milloin missäkin nurkassa ihan liian pitkään.
Tilasin muutamat uudet pussilakanasetit, joilla aattelin korvata niitä ikäloppuja, jotka on niin säälittävässä kunnossa, että olisi jo aiemmin pitänyt vaihtaa parempiin.
Sain suoritettua kesäkisan tehtävistä vesivärimaalauksen ja kirjanmerkin askartelun. Ehkä myös 5 000 merkin kirjoittamisen, jos tiimikaveri haluaa antaa mulle aiemmin itselleen ennakkoon varaamansa tehtävän. 😄
Sain siis lopultakin Kesä-tarinan murheenkryyniosioon (vähän puolivälin jälkeen tuleva tilanteiden ja tunteiden tärkeä välietappi) selvyyttä niin, että sen ekan kolmasosan tapahtumat/dialogit on nyt kondiksessa ja on myös hyvä visio siitä, miten jatkan eteenpäin. Murheenkryyniosion jälkeen on enää sitten loppupään kuviot edessä, mutta en vielä edes aattele niiden editoimista, että ajatukset ei lähde harhailemaan ennen aikojaan. Koska nyt on pakko mennä maltilla askel kerrallaan hahmojen mukana, että en sössi hyvää alkua. 😄 Ja mulla on siis poikkeuksellisen hyvä kutina tapahtumien kulusta, joten varmaan jotain oon tehnyt onnistuneesti. 😅
Vastapainona onnistumisille sössin yhden sähköpostin kanssa. Lähinnä sama asia meni tuplana eteenpäin ja ärsyttää oma hölmöily, mutta no, meni mikä meni. 😅
Kävin vähän kävelemässä lähialueilla ja kattelemassa meininkejä. Rauhallisempaa kuin odotin. Ainakin sen aikaa, kun ite olin ulkona. 😄
Torvet soi paljon maltillisemmin kuin vaikka vuonna 2011, jollon meteli omilla huudeilla lähenteli jotain sambakarnevaalia. Myös kaduilla oli nyt kävelijöitä vain joitakin kourallisia ja keskustan suuntaan menevillä teilläkään ei ollut ihmeempiä jonoja. Yksittäisiä autojen ryppäitä kyllä ja niistäkin vaan parista liehui liput ulkopuolelle.
Sporat ja bussit oli kyllä täynnä. Ja mulle riitti niiden näkeminen, et ei tartte sen enempää mennä katsomaan ihmismassoja ja kaaosta torille tai muualle keskustaan. 😄 (En kyllä työpäivän jälkeen muutenkaan jaksais lähteä hengailemaan ihmisten ilmoillle. 😅)
Mulle sopii siis oikein hyvin, et kattelen uutisista muiden ottamia kuvia ja fiilistelen voittoa kotoa käsin. 😁
Norja voitti Kanadan pronssiottelussa. Ai että, oon niin iloinen naapurin puolesta. Ja ehkä vähän iloinen myös Kanadan saamasta näpäytyksestä. 😁
Tänään on kyllä sellaiset kirjaimet Sanasepässä, että jo näin alkuun suunnittelen luovuttamista. 😅 Jos kelpaisi muutkin kielet kuin suomi, niin mahdollisuuksia ehkä vielä olisi päästä jollekin fiksulle tasolle. 😁
Oikeat sanat nyt on aina vähän väliä hakusessa, mutta onpahan ainakin itteä taas huvittanut nää arkipäivän Alias-selitykset. 😄
*
Minä: "Ei stetoskooppi vaan se toinen."
Kaveri: "Mikroskooppi."
Minä: "Just se!"
*
Minä: "Se kulkutauti, mikä tappoi paljon jengiä aikoinaan."
Toinen kaveri: "Rutto?"
M: "Ei. Sille oli niitä omia sairaaloitakin." (Voi olla että rutollekin oli, mutta koska hain toista tautia, niin en ajatellut, olisiko rutolla vai ei.)
TK: "Malaria?"
M: "Ei sekään. Siis siinä jengiä hoidettiin mm. panemalle ne ulkoilmaan makaamaan."
TK: "Tiedän! Ootas nyt, mikä se olikaan?" *miettii*
M: "Niin, just, se tauti. Mikä sen nimi on?"
TK: "Hinkuyskä? Ebola?"
M: "Ei -"
TK: "Tuberkuloosi!"
M: "Just se!"
Syksyllä 2024 samanlaisessa kelissä ja samaan aikaan vuorokaudesta (eli aamuyöstä) sain ekan idean Helsinki-tarinaani. Keli, aikainen ajankohta ja mustat ja märät kadut inspiroivat ajattelemaan, mitä kaupungissa voisi tapahtua muutakin kuin arkipäivää ja mihin sen sumuisen kelin fiiliksen voisi viedä mukaan.
Ekassa ideassa oli mukana kummituksia ja muuta vastaavaa arkipäivästä todellakin eroavaa. 😄 Myöhemmin totesin, että on parempi siirtää ne johonkin toiseen tarinaan.
Yksi tähän päätökseen vaikuttavista tekijöistä oli menneisyyden päähenkilö, jonka tarinaan kummitukset eivät suunnittelemassani muodossa sopineet. Mutta kyllä mä jonkin kummitustarinan vielä kirjoitan. 😄
Sen lisäksi, että sumuinen keli inspiroi fiilistä, niin päätapahtumapaikka löytyi tälläkin kertaa samoin kuin Nevernan kruununprinsessan kohdalla. Kysyin taas itseltäni, että missä mä haluaisin asua ja millaisen talon seinien sisälle kurkistaa, minne en omana itsenäni pääse. Nevernan kohdalla vastaus oli oma palatsi. Helsingin kohdalla rakennus, jossa on etu- ja takaovi ja useampi kerros. 😁 Oliko riittävän salamyhkäisesti ilmaistu? 🤣
Tarina ei ole vielä valmis, mutta paljon ei onneksi puutu. Neljäsosa ehkä vaan. 😅
Replying to on mementomori.social
@MariaCalendula@mementomori.social Seuraavaksi kaikki viinakset takaisin tiskin taakse ja myyjä ojentaa halutut pullot, niin eipähän pääse kansa rappeutumaan... Eikun hetkinen... 🤔
Mun yks tän päivän Sanaseppä-protesteista on se, että "mehi" ei ole listalla.
Sit taas "heimoego" voisi kyllä olla validi uusi yhdyssana. 😅 Myös tietty egoheimokin pitäs sit lisätä. 😁
Replying to on zirk.us
@Tuumaru@zirk.us @titia@toot.community @piiabartos@mastodontti.fi Joo, sama juttu, että joskus kokeilemalla onkin tajunnut, että hei, tätä väärää sanaa muokkaamalla saakin oikean. 😁 Ja väsyneenä just tulee kokeiltua kaikenmaailman nenähäitä sun muita. 😅
Replying to on mastodontti.fi
@PetraSaarnisto@mastodontti.fi Yiritn, mutta hotellilla totesivat, että se on merinäköala, koska meri näkyy. Tuosta kyllä opin, että tutkin jatkossa tarkemmin huoneiden suuntia ja mietin kaksi kertaa, milloin lähden maksamaan jostain mahdollisesti tulkinnanvaraisesta asiasta.😅
Katsoin aikoinaan Jo Nesbon Lumiukko-kirjasta tehtyä elokuvaa noin 15 minuuttia ihan vain mielenkiinnosta, että millainen oli yhdestä lempparikirjastani tehty visuaalinen toteutus. Ja kaikki oli jo siinä alussa niin eri tavalla kuin omassa mielikuvituksessa, että en katsonut enempää, koska en halunnut, että leffan tekijöiden näkemykset muuttaa mun omia "videoita". Enkä varsinkaan halunnut alkaa nähdä kirjan hahmoja näyttelijöiden naamoilla, koska Nesbo-diggarina mulle oli kehittynyt selkeät näkemykset siitä, miltä kukin näytti. (Luonnostelin jopa joskus oman Harryni lyijykynällä. 😁)
Nyt Netflixille on tulossa Harry Hole -sarja, ja eka traileri on julkaistu. Vaikka tavallaan tää kiinnostaisi, niin jälleen valitut näyttelijät ei yhtään vastaa omia mielikuvia ja tuntuu suorastaan vierailta henkilöiltä. Useamman kohdalla vaan mietin, että "ai onko tämä muka se ja se, että ei muuten tasan näytä tältä". 😂 Ja trailerin Harry näyttää jopa enemmän Nesbolta kuin Harrylta. 😅
Juteltiin eilen työkaverin kanssa, että kuka Prätkähiiristä oli komein. Ja oltiin samaa mieltä, että Vinski. Ei tarvinnut edes miettiä, kun työkaveri asiaa kysyi vaan se vastaus tuli kuin sieltä kuuluisalta apteekin hyllyltä. 😁
#prätkähiiret #tvsarja #90luku
Replying to
@saruwine Kieltämättä vähän joo kyseenalainen päätös priorisoida jotain ohi tuon pelin.
Ja samaa mieltä, että sopivalta tuntuu tuo vaikeusaste. Ja onneksi ei ole sitä vihjemahdollisuutta, mitä joissain sanapeleissä on ollut. Niinpä joutuu oikeasti itse kaivelemaan sanoja pääståän tai sitten vain luovuttaa, jos kaivelu ei onnistu. 😄
Replying to on mastodontti.fi
@piiabartos@mastodontti.fi Musta tuntuu kans, et tänään vois olla hyvät ainekset vaikka alien-kielen keksimiseen. 😅
Välillä sitä vois yrittää paremmin muistaa, että kaikkien kirjoitettavien tekstien ei tarvii olla kässärien tapaan huoliteltuja. 😁
Lähetin tuossa tuttavalle viestiä, jossa oli kaksi virkettä, jotka sisälsi toteamukset: "oikeesti lämmin" ja "oikeeseen aikaan". Sit aivot sanoi, että ei voi kahdesti käyttää sanaa "oikeesti" ja vielä noin lähekkäin. Joten jälkimmäisen virkkeen muutin muotoon "hyvään aikaan". Lähettämisen jälkeen vasta ajattelin, että olipa muuten turhaa hinkkaamista. 😄 Eikä ole edes eka kerta, eikä taatusti vikakaan.
Kerran vanhassa duunissa mulla oli perehdytyksessä samanlainen pilkunhyväilijä ja sen kanssa kirjoitettiin sähköpostia, jossa piti kertoa tietyt käytännöt. Eli päivittäisiä asioita, jotka ei edellyttäneet viestin sisällön tarkempaa miettimistä, ja asiat pystyi ilmaisemaan viidellä virkkeellä. Silti me hinkattiin sitä viestiä vartti. 😂 Todettiin kyllä, että oliko tässä nyt mitään järkeä. 😁 Yksin oltaisiin varmasti kumpikin saatu nopeammin viesti kirjoitettua, mutta kun kahdestaan pystyi keskustelemaan, että pitäskö tää sanoa mieluummin näin ja pitäskö tohon kuitenkin keksiä parempi sana. 😄
Olin tuossa pidennetyn viikonlopun mökillä. Eikä kyllä oikein mikään mennyt niin kuin Strömsössä, kiitos univelkojen. Onneksi osaan kuitenkin nauraa omille hölmöilyille, kun ei tässä oikein muutakaan voi. 😅
*Paloin auringossa kahden päivän aikana ulkohommia puuhaillessani. Normaalisti alan läträtä aurinkorasvaa heti, kun aurinko oikeasti paistaa, enkä ole etelässäkään palanut vuosiin, koska osaan suojautua. Mutta kylläpäs vaan toukokuun alussa voi Suomessa palaa. 😅
*Meinasin oikaista ojassa olevaa betoniputkea, että vesi pääsee paremmin putken läpi virtaamaan. On siis ollut to do -listalla jonkin aikaa jo. Ajatustasolla en nähnyt asiassa mitään ongelmaa, mutta betoniputkihan painaa enemmän kuin synti ja kun on vielä märässä maassa kiinni, niin eihän se yhden naisen voimin mihinkään liiku. Tämä valkeni, kun olin jo kuorinut maan putken ympäriltä. 😄
*Ajatustasolla kuvittelin helpoksi hommaksi, että irrotan myrskyssä kaatuneen lehtikuusen juurakosta kiven. No, ei se sitten mennyt oikein putkeen sekään, vaan rautakanki jäi kiven ja juuren väliin jumiin. Ja kun toinen ranne on vähän paskana, niin voimat ei riittäneet repimään kankea irti. Mutta sain yhden keskikokoisen kiven irti niin, että se vieri polvelle ja siitä alaspäin jättäen jälkeensä kolme komeeta mustelmaa. 😄 (Tähän kuitenkin tuli apua naapurin työkaluista.)
*Annoin muovitulppaaneille vettä. Puolutuksekseni: mutsi ei ole ikinä ostanut muovisia kukkia, joten en ajatellut, että olisi nytkään. Vähän toki ihmettelin, että neljässä päivässä kukat eivät aunneet enempää/lurpsahtaneet, mutta aattelin, että ne on vaan jotain parempaa lajiketta.
Nyt vaan toivon, että tässä oli koko kesän hölmöilyt ja varsinainen kesäloma menee sit fiksummissa merkeissä. Koska en normaalisti tee neljän päivän aikana tämmöistä määrää säätöä. 😂
#mökkeily #hyvinmenee
Siinä on monia hyviä puolia, että ei ole siirtänyt blogin pitämistä mainossomeen. Esimerkiksi se, että vanhatkin julkaisut voi tavoittaa uusia lukijoita, kun niiden sisältöön liittyen tapahtuu jossain muualla jotain. 😅 Ja samalla itsekin pysyy kartalla siitä, mitä uutisia on julkaistu, kun joissain tapauksissa tulee halu selvittää, mistä yllättävä liikenne johtuu. 😁
Nyt ihmettelin, miksi Siskoni on noita -aiheiset tekstini oli nousussa. Nopea nettihaku kertoi, että sarja on tulossa takaisin MTV+-palveluun. Olen iloinen niiden puolesta, joilla kausia ei ole DVD:nä, koska käsittääkseni sarjaa ei ole ollut vuosiin (?) missään suomalaisten käyttämissä suoratoistopalveluissa.
Mä en varmaan osaisi enää kattoa sarjaa suomiteksteillä, koska enkkutermit on iskostuneet mieleen niin vahvasti tässä vuosien aikana. Suomitekstit puuttuu siis alkupään kausista kokonaan (olikohan viidenteen kauteen asti), joten siksi olen suorilta katsonut enkkuteksteillä kaikki kaudet.
Muistaakseni esim. "orbing" oli ainakin mun DVD-versioissa suomennettu mielestäni hassusti, enkä saanut aivojani hyväksymään sanavalintaa. Enkä nyt tietty muista, mikä se sana oli. 😅
Tämmöisissä uutisissa on vain yksi "ongelma". Nimittäin se, että nyt tekisi mieli katsoa miljoonannen kerran sarja alusta, mutta samaan aikaan mietin, että pitäisikö sittenkin katsoa jotain uutta. 😅
#siskonionnoitahttps://www.rumba.fi/uutiset/hittisarja-siskoni-on-noita-teki-paaosaesittajistaan-supertahtia-pian-voit-katsoa-myos-suomessa/
Replying to
@Tuumaru@zirk.us @titia@toot.community @piiabartos@mastodontti.fi Mulla oli ihan sama! Ja mietin, että missä ihmeen hämäläisasetuksessa aivot oikein on. 😂
Olin tuossa pidennetyn viikonlopun mökillä. Eikä kyllä oikein mikään mennyt niin kuin Strömssössä, kiitos univelkojen. Onneksi osaan kuitenkin nauraa omille hölmöilyille, kun ei tässä oikein muutakaan voi. 😅
*Paloin auringossa kahden päivän aikana ulkohommia puuhaillessani. Normaalisti alan läträtä aurinkorasvaa heti, kun aurinko oikeasti paistaa, enkä ole etelässäkään palanut vuosiin, koska osaan suojautua. Mutta kylläpäs vaan toukokuun alussa voi Suomessa palaa. 😅
*Meinasin oikaista ojassa olevaa betoniputkea, että vesi pääsee paremmin putken läpi virtaamaan. On siis ollut to do -listalla jonkin aikaa jo. Ajatustasolla en nähnyt asiassa mitään ongelmaa, mutta betoniputkihan painaa enemmän kuin synti ja kun on vielä märässä maassa kiinni, niin eihän se yhden naisen voimin mihinkään liiku. Tämä valkeni, kun olin jo kuorinut maan putken ympäriltä. 😄
*Ajatustasolla kuvittelin helpoksi hommaksi, että irrotan myrskyssä kaatuneen lehtikuusen juurakosta kiven. No, ei se sitten mennyt oikein putkeen sekään, vaan rautakanki jäi kiven ja juuren väliin jumiin. Ja kun toinen ranne on vähän paskana, niin voimat ei riittäneet repimään kankea irti. Mutta sain yhden keskikokoisen kiven irti niin, että se vieri polvelle ja siitä alaspäin jättäen jälkeensä kolme komeeta mustelmaa. 😄
*Annoin muovitulppaaneille vettä. Puolutuksekseni: mutsi ei ole ikinä ostanut muovisia kukkia, joten en ajatellut, että olisi nytkään. Vähän toki ihmettelin, että neljässä päivässä kukat eivät aunneet enempää/lurpsahtaneet, mutta aattelin, että ne on vaan jotain parempaa lajiketta.
Nyt vaan toivon, että tässä oli koko kesän hölmöilyt ja varsinainen kesäloma menee sit fiksummissa merkeissä. Koska en normaalisti tee neljän päivän aikana tämmöistä määrää säätöä. 😂
#mökkeily #hyvinmenee
Näin omituista unta saaresta, missä kontrolloitiin ihmisten tekemisiä niin kummallisilla tavoilla, että aloin miettiä, josko siinä ois uuden tarinan ainekset koossa. Erityisesti eräs ranneke, jonka käyttötarkoitus unessa ei selvinnyt, oli sen näköinen, että jo siitä itsestään saisi herkullisia juonikuvioita aikaiseksi. 😁
En kyllä tykännyt yhtään siitä fiiliksestä, mikä herätessä oli, mutta tietty siitä sais tarinaankin sopivan ahdistavan aloituksen. 😁
#unet #tarinankerronta
Replying to
@sarjuuksia@mementomori.social Tuli samat fiilikset taannoin, kun juna-asemalla eläkeläispariskunnan mies puhui vaimolleen todella rumasti ja vielä ihmisten kuullen. Olin ihan viittä vaille sanomassa jotain. Sen sijaan mielessäni toivoin, että lokki kakkaa miehen päälle. 😁
Mun yks tän päivän Sanaseppä-protesteista on se, että "mehi" ei ole listalla.
Sit taas "egoheimo" voisi kyllä olla validi uusi yhdyssana. 😅
Replying to
@hannamorre@mementomori.social Mulla viimeisimpänä Vampyr-pelin Jonathan Reid. 🥵 Piti taannoin varmuuden vuoksi tehdä nettihaku, että kai joku muukin on saanut siitä ns. fiiliksiä, että enhän vain ole kummajainen. Onneksi löytyi useampia keskusteluja, missä jengi hehkutteli sitä. 😁