Ajelin eilen illalla mökille Hämeeseen. Siihen nähden, että mitään ei varsinaisesti sattunut, matka oli jokseenkin jännittävä.
Ensinnä kolmostie pääsi yllättämään vähän ennen Klaukkalan liittymää: rankkasade yhdistettynä teräväreunaisiin uriin nosti renkaat jänskästi irti tien pinnasta. En ollut oikein tajunnutkaan, että tie on siinä niin pahasti urautunut. Seuraavaksi Riihimäen tienoilla tumma hahmo loikki moottoritien poikki edellä ajavan auton edessä, näytti peuralta. Siinäkään ei ilmeisesti käynyt mitään kummallekaan osapuolelle, kunhan hieman jarruvaloja välkäyteltiin.
Hämeenlinnasta Tuulokseen johtava valtatie 10 on viljelty hirvivaaramerkein. Minullekin on lapsesta saakka kerrottu tarinoita tien vaaranpaikoista ja niissä sattuneista kuolonkolareista. Tuuloksen liittymän tienoilla olikin sitten kaksi komeata metsän kuningasta seisoskelemassa tien poskessa kuin ylityshetkeä arvioiden: toinen tienvierustan ojassa ja toinen ylempänä penkereellä heti sen takana. Jarrutin, eläimet jatkoivat toljottamistaan, sitten olinkin jo ohittanut ne.
Mitään ei käynyt, mutta kohtaaminen olisi voinut päättyä toisinkin. Ajoin varovaisesti, alle nopeusrajoituksen, ja tarkkailin aktiivisesti tienpientareita hirvien varalta. Silti ajattelen, että viime kädessä läheltä-piti-tilanteen ja kolarin erottaa lopulta vain tuuri. Hirvi on iso eläin, mutta kookkaudesta huolimatta sen havaitseminen hämärässä on haastavaa.
Ajakaahan varovaisesti, kanssakulkijat!
