Tein huhtikuun alussa ketjun populaarikulttuurin keskiaikakuvista:
https://mementomori.social/@ainurelmgren/116350906201861392
Ketjussa jätin mainitsematta kotikutoisen hypoteesini siitä, että Monty Pythonin hullu maailma (Monty Python and the Holy Grail, 1975) rikkoi keskiaikaelokuvien estetiikan. Instagramissa olen kuitenkin puhissut asiasta:
https://www.instagram.com/stories/highlights/17921350206017367/
Sittemmin olen tajunnut, että en suinkaan ole ollut yksin. Elokuvatutkija ja digitaalisen kulttuurin dosentti Rami Mähkä on tutkinut juurikin MP:n hullun maailman paradoksaalista vaikutusta sekä humoristisiin että "realistisiin" mediakuviin keskiajasta. Löysin ensin hänen kiinnostavan artikkelinsa Monty Pythonin komediasta "vastaelokuvana":
https://journal.fi/lahikuva/article/view/63317?acceptCookies=1
"Vastaelokuva muistuttaa jatkuvasti katsojaa siitä, että tämä katsoo elokuvaa konstruoituna tekstinä, ei elokuvallisuutensa häivyttävänä 'todellisuutena', kuten Hollywood-elokuvassa." Pythonien versio brechtiläisestä vieraannuttamisesta kiehtoikin minua jo lapsena ja teininä.
Mutta miten Pythonien parodia Graalin legendasta saattoi vaikuttaa ratkaisevasti käsityksiin "realistisista" keskiaikakuvauksista vakavissa draamaelokuvissa?
Kuningas Arthurin ja anarkosyndikalistisen talonpoikaiskommuunin yhteenoton jälkeen keskiajan luokkaeroja ei olla enää kehdattu kuvata kaikessa räikeydessään, vaan kuninkaallisten (joihin katsojan oletetaan haluavan samaistua) on pakko hieroa naamaansa samaa saastaa - lovely filth! - kuin rahvaankin.
Rahvaskaan ei todellisuudessa tietenkään tieten tahtoen kieritellyt mudassa. Monty Python -jengi pilkkasi jo olemassa olevaa stereotypiaa saastaisesta keskiajasta, jonka rinnalla kuitenkin eli ylevien ritareiden ja linnanneitojen legenda.
Nyt katsoin Schola Gladiatorian eli historian elävöittäjä Matt Eastonin videon, jossa hän ounastelee, että tuleva Wat Tylerin talonpoikaiskapinaa käsittelevä elokuva tulee toistamaan mielikuvaa rääsyihin pukeutuneista, mudassa rämpivistä talonpojista:
https://www.youtube.com/watch?v=wNha4eMd-Sw
Kiinnostavaa kyllä, Easton sanoo kohdassa 14:42: "We're gonna get all of those things wrong because they always get them wrong in every medieval movie that seems to have been made after about 1975."
Monty Pythonin hullun maailman ilmestymisvuosi!
Elokuvatutkija Mähkä onkin taas askeleen edellä ja on jo pari vuotta sitten kirjoittanut artikkelin Monty Pythonin vaikutusta populaariin medievalismiin 2000-luvulla. Hän kirjoittaa jopa: "Näyttää siltä, että Monty Pythonilla on tähän [keskiaikakuvaan] suurempi merkitys kuin millään muulla yksittäisellä toimijalla."
Mähkä siteeraa useita kirjoittajia, jotka ovat pitäneet vuosia 1974-75 käännekohtana. Samalla vuosi 1976 mainitaan aikana, jolloin juurikin keskiaikakäsitysten eli medievalismin tutkimus löi läpi akateemisena tutkimusalana.
Kiinnostavaa on myös huomio, että vaikka Monty Pythonin hullun maailman katsotaan tärvelleen keskiaikakuvamme, elokuvan painoarvo on niin suuri, että keskiajantutkijoiden kerrotaan suosittelevan sitä opiskelijoilleen katsottavaksi sekä opintojen alussa että edistyneempänä. Myös historianopettaja ja historian harrastaja kehuvat elokuvaa.
Lopuksi Mähkä kehottaa muitakin tutkijoita tarttumaan aiheeseen. Houkutteleva haaste!
Mähkä, Rami. 2024. ”’The Dung Ages’: Monty Pythonin vaikutus populaariin medievalismiin 2000-luvulla”. WiderScreen 27 (1–2).
https://widerscreen.fi/numerot/1-2-2024-widerscreen-27/the-dungages-monty-pythonin-vaikutus-populaariin-medievalismiin-2000-luvulla/
P.S.
Jos ryhtyisin vakavissani tutkimaan aihetta, lähtökohtani olisi, ettei ongelma ole köyhien kuvaaminen köyhinä. Ongelma on, että _kaikki_ kuvataan köyhinä, saastaisina, dystooppisessa pimeydessä ähkivinä kurjimuksina.
Sosialistisen Tsekkoslovakian elokuvissa myöhäiskeskiajan talonpoikaiskapinoista oli upea puvustus - tietenkin lähtökohtaisesti siksi, että aate vaati luokkaristiriitojen visualisointia, mutta myös siksi, että talonpojat haluttiin näyttää arvokkaina ja ihailtavina esikuvina.
Nykyään ihailtavat esikuvamme ovat usein kuninkaallisia. Siinäkö syy, ettei heitä voi puvustaa säädyllisesti? Esim. Henrik V-uudelleentulkinnassa The King (Netflix 2019) Henrik V:n sisar Filippa näyttää aikalaislähteissä kuvatulta piialta. Sitten voidaan luetella King & Conquerorin lannanruskea maailma, Tom Hiddlestonin ruostunut ja repaleinen haarniska The Hollow Crownissa jne. jne. Kultaan, silkkiin ja samettiin puettu sankari näyttäisi varmasti yleisön silmissä prameilevalta pahikselta.
#medievalismi #keskiaika #historiankäyttö #historiakulttuuri #retrodystopia #montypythoninhullumaailma #vastaelokuva #lovelyfilthOpen quoted post Quoting
Kaipaan jotain projektia tälle tilille. Minulla on vielä muistissa historian oppikirjojen arviointi, josta pyysin vanhalla tilillä palautetta viime vuoden puolella. Mutta seuraavaksi haluaisin kerätä talteen joitakin muistiinpanoja tästä tutkielmasta.
Teemana on historian representaatio viihteessä, jota tutkielmassa tarkastellaan lähemmin Shakespearen Henrik V:n erilaisten elokuva-adaptaatioiden kautta. Laajempi aihe on populaarikulttuurin muutuva keskiaikakuva.
Minua kiinnostaa erityisesti se, miten vahvasti elokuvat muokkaavat käsityksiämme menneisyydestä, vaikka olemme jatkuvasti tietoisia siitä, että "se on vain viihdettä".
Elokuvan voimasta on olemassa mielenkiintoisia tutkimuksia, jotka todistavat, että fiktio todellakin muokkaa mielipiteitämme ja käsityksiämme siitä, mikä on "realistista" ja "todenmukaista", vaikka olisimme tietoisia fiktion sepitteellisyydestä. Kerään näitäkin tutkimuksia tähän ketjuun.
Tutkielman tiedot: Robin von Taeuffenbach (2023), Schmutz, Elend und Gewalt? Das Mittelalter als mediale Retrodystopie in filmischen Umsetzungen des Shakespeare-Dramas Henry V. Regensburger Schriften zur Volkskunde/Vergleichenden Kulturwissenschaft. Waxmann.
#retrodystopia #historiankäyttö #keskiaika #historiakulttuuri 
Open quoted post 
